On ihmisä, jotka uskovat tietokirjoihin, toisen koulukirjoihin, omiin ajatuksiin tai Raamattuun ja saavat sitä kautta tiedon mikä on totta ja mikä ei. Emme kumminkaan voi sanoa täysin, ketkä uskovat väärin, sillä jokaisella on omat mielipiteet omista uskomuksistaan eikä niihin voi toinen ihminen vaikuttaa.
Jo kaukana historiassa on mietitty onko maailma kaiken keskipisteenä. Useiden tutkimusten tuloksena on kumminkin päädytty siihen, että Maa kiertää Aurinkoa, eikä näin ole kaiken keskipiste. Tiede alkoi kehittyä filosofien kautta (muun muassa Aristoteles ja Platon) jo ennen ajanlaskua. Tieto asioista alkoi kehittyä sekä poliittisesti, yhteiskunnallisesti sekä tieteellisesti.
Useimmat ihmiset uskovat empirismiin eli omiin kokemuksiinsa ja havaintoihin. Jos henkilö näkee esimerkiksi auton ajavan ohi, hän todennäköisesti myös uskoo siihen. Monet uskomukset liittyvät kumminkin vain arviointeihin ja niiden todellisuus on epäselvä. Skeptikot, jotka eivät usko tietämisen olevan mahdollista, yhtyvät usein lauseeseen "tiedän, etten tiedä mitään". Skeptimismiin uskovat, tuskin hyväksyvät edes maailman ja ihmisten olemassaolon.
Platonin metafyysisen käsityksen mukaan tieto on oikea, jos se on hyvin perusteltu, tosi ja uskomus. Mistä kumminkaan voi todistaa sen todellisuuden. Tieto on hyvin perusteltua tosi käsitystä. Descrarteksen mukaan havinto ei ollut riittävän luotettava lähde, koska sitä ei voi todistaa. On esimerkiksi mahdotonta todistaa ystävälle nähneesä ufon, sillä vain harva uskoo sen olemassaoloon. Voimme myös olettaa, että kyseisellä elefantilla on neljä jalkaa, sillä olemme oppineet niin.

Hyviä pointteja!
VastaaPoista